Oppimisanalytiikan ytimessä

Teknologisesta lähestymisestä pedagogiseen lähestymiseen

Oppimisanalytiikan kehitystyössä on keskitytty opintojen suoritusten seurantaan ja visualisointiin oppijoiden keskeyttämisuhan tunnistamiseksi ja opintomenestyksen ennustamiseksi. Tämä teknologinen lähestymistapa ei ole tutkimusten mukaan parantanut oppimista merkittävästi. Guzmán-Valenzuelan ym. [2] mukaan arvosanoihin, opintojen etenemiseen ja keskeyttämiseen liittyvillä mittareilla on oppijoiden motivaatiota ja tyytyväisyyttä heikentävä vaikutus. Tzimas ja Demetriadis [1] pitävät teknologista lähestymistä oppimisanalytiikkaan riittämättömänä ja he esittävät tutkimustuloksensa perusteella, että analytiikkaa tulisi tarkastalla enemmän pedagogisesta näkökulmasta. Heidän tutkimuksensa osoittaa, että oppimisanalytiikan avulla on mahdollista tehostaa oppimisen aikaista ohjausta (formatiivinen arviointi) ja että juuri ohjauksella on keskeinen merkitys tehokkaan ja merkityksellisen oppimisen saavuttamisessa. Tzimas ja Demetriadis eivät kuitenkaan ymmärrä selvästi, miten ohjauksen tukeminen käytännössä tapahtuu.

Tavoitteena hyvä ja laadukas oppiminen

Oppimisen ja ohjauksen tukemiseksi oppimisanalytiikan avulla tulee miettiä, miten oppija hyötyy oppimisanalytiikan käytöstä sekä ymmärtää koulutuksen ja oppimisen tavoitteet, jotka ovat laajempia kuin yksittäiset suoritukset. Oppimisanalytiikan käytöllä tavoitellaan hyvää ja laadukasta oppimista, jota on esimerkiksi

• oppijoiden elinikäisten oppimistaitojen kehittymisen tukeminen,

• henkilökohtaisen ja oikea-aikaisen ohjauksen ja palautteen antaminen oppimisesta,

• yhteistyö- ja viestintätaitojen, kriittisen ajattelun ja luovuuden vahvistaminen,

• oppijoiden itsereklektiotaitojen vahvistaminen

• pedgogisilla ratkaisuilla hyvinvoinnin kasvattaminen.

Hyvä oppiminen on edellytys itseohjautuvuuden kasvulle ja se parantaa yksilön elämänlaatua antamalla valmiuksia kohdata muuttuva maailma. Sillä pyritään faktatiedon pänttäämisen sijaan rakentamaan syvällistä ymmärrystä ja vahvistamaan elinikäisiä oppimistaitoja. Hyvä oppiminen on merkittävä tekijä myös yhteiskunnallisen kehityksen ja hyvinvoinnin kannalta.

Teemu Leinosen ja Mikko Mäkelän kirjoittama Hyvän oppimisen tilat -kirja kertoo, miten oppimista voi edistää niin, että oppimisympäristö ja pedagogiikka tukevat toisiaan. Hyvän oppimisen tila määritellään kirjassa psykofyysissosiaaliseksi tilaksi, jossa oppimista tapahtuu parhaiten. Myös Oppimiskompassi 2030 - tulevaisuuden koulutuksen viitekehys asettaa koulutuksen tavoitteeksi yksilöllisen ja yhteisöllinen hyvinvoinnin. Sen mukaan oppijoiden tulee löytää merkitys omalle oppimiselle ja ottaa siitä vastuu, sen sijaan että he vain noudattavat opettajiensa kiinteitä ohjeita tai suuntaviivoja. 

Oppimisanalytiikalla parempaa ohjausta

Oppimisanalytiikan hyödyntämisen keskiössä on oppijan oppimisprosessi. Sekä oppija että opettaja voivat havainnoida ja arvioida oppijan oppimisstrategioita ja osaamisen kehittymistä oppimisanalytiikan avulla. Tätä kutsutaan formatiiviseksi arvioinniksi. Se on kannustavaa, motivoivaa ja oppimista edistävää palautetta sekä oppijan omaa itsearviointia.  Formatiivinen arviointi ohjaa oppimista oikeaan suuntaan. Se ei vaikuta oppijan arvosanaan. Opettajalle formatiivinen arviointi on myös väline oman opetuksen laadun arviointiin sekä apu huoltajien kanssa käytäviin keskusteluihin. 

◾Osaamisen kehittymistä reflektoidaan

Usein verkkokurssi on rakennettu lähes kokonaan itsenäisesti suoritettavaksi ja sen lisäksi kaikki kurssin tehtävät vaikuttavat kurssin arvosanaan. Tällöin oppija ei saa osaamisensa kehittymisestä palautetta eli formatiivinen arviointi puuttuu kokonaan. Mikä merkitys tällöin on opettajalla? Miten oppija voi pyrkiä parempaan ilman palautetta? Minä käytän tällaisesta opettamisesta nimitystä heitteillejättöpedagogiikka ja arviointia kutsun jatkuvaksi arvosteluksi. Jatkuvasti arvostelijoiden keskeinen työkalu on digitaalisen oppimisympäristön arviointimatriisi, josta lasketaan painotettuja keskiarvoja. 

Oppijallla on oikeus oppia ilman "jatkuvaa arvostelua" ja saada oppimisenaikaista palautetta.

◾Lisätään oppijan aktiivisuutta

Tyypillisin digitaalisen ympäristöön toteutettu kurssi on sellainen, jossa oppijalle annetaan luettavaksi nettisivuja ja pdf-tiedostoja sekä katsottavaksi luentonauhoitteita ja sen jälkeen on tehtävä/tehtäviä, jossa tulee soveltaa oppimaansa. Tämä kurssinmuotoilutapa on perinteistä teoriakirja + työkirja -ajattelua, eikä siinä hyödynnetä teknologiaa ja oppimisanalytiikka järkevästi. Käytännössä monet oppijat vain vilkaisevat jotakin teoriamateriaalia ja katsovat luentotallenteesta pikakelauksella pätkän sieltä täältä. Sen jälkeen he hakevat tukea tehtävän tekemiseen kaverilta, netistä ja tekoälyltä.

Itseohjautuvuuden ja vastuun ottamisen kasvattamiseksi oppijan tulee olla aktiivinen toimija. Oppiminen muotoillaan siten, että digitaalisen oppimisympäristön kurssit sisältävät pitkäkestoista, passiivista tiedon vastaanottamista  mahdollisimman vähän. Teoriatieto pyritään lisäksi esittämään aktiivisen toiminnan yhteydessä ja pieninä annoksina muistin ja tarkkaavaisuuden tukemiseksi. 

Oppijan aktiivisuutta voi tukea mm. interaktiivisilla tehtävävillä, monipuolisilla oppimateriaaleilla, vaihtoehtoisilla tehtäväillä, yhteisöllisellä tiedonmuodostamisella, oppimispäiväkirjalla, itse- ja vertaisarvioinneilla sekä hyödyntämällä XR-ympäristöjä ja tekoälyä. Oleellista on, että kaikki oppijan toiminta näkyy visuaalisena edistymisenä, jolloin oppijan itseohjautuvuus vahvistuu ja hän ymmärtää voivansa vaikuttaa itse omaan oppimiseensa. 

◾Panostetaan motivointiin 

Frank Martelan motivaatiotimantissa ihmisen sisäisen motivaation psykologisina perusedellytyksinä esitetään autonomia, kyvykkyys, hyvän tekeminen ja yhteisöllisyys. Digitaalisen oppimisympäristön kurssilla oppijan autonomiaa tuetaan ja kyvykkyyden kokemusta kasvatetaan tarjoamalla tehtäville vaihtoehtoisia suoritustapoja ja/tai vaihtoehtoja tehtävissä. Kurssin visuaalisen analytiikkatyökalun käytön etenemisen seurannassa ei pitäisi estää tätä. Esimerkiksi Moodlessa Edistymisen seuranta -lohkoon on haastavaa saada kaikkia ruutuja vihreäksi, kun tekee kurssille ´"ylimääräisiä" tehtäviä. Tämä saattaa johtaa pedagogiikan köyhtymiseen siten, ettei oppijalle tarjota vaihtoehtoja ja vaikeimpiin tehtäviin annetaan vastauksia, jotta kaikki saavat "vihreän suoran". Tämä johtaa oppijoiden "kaikki tehtävät on pakko tehdä" -kokemukseen, joka ei motivoi eikä kasvata minäpystyvyyttä. Onko kaikkia ruutuja pakko saada vihreäksi vai riittääkö, että vain reflektiotehtävistä saa kaikki tehdyksi? Oma kokemukseni on, että omaehtoisuuden ja kyvykkykkyyden kokeminen motivoi oppijoita enemmän kuin kaikkien ruutujen saaminen vihreäksi, vaikka sen voikin ajatella lisäävän pelillisyyttä.

Yhteisöllisyyden tukeminen vaatii opettajalta aktiivista panostusta. Oppimisanalytiikalla on haastavaa tukea yhteisöllisyyttä, mutta digitaalisessa oppimisympäristössä sitä voi tukea keskustelufoorumeilla, ohjaavilla ja vapaamuotoisilla videoneuvotteluilla (esim. Teams-kahvit) ja yhteisillä oppimisprojekteilla. Yhteisöllisyyden tai yksinäisyyden kokemista voi mitata kyselyiden avulla ja keskustemalla oppijoiden kanssa siitä, miten yhteisöllisyyttä voisi lisätä.

Esimerkki Moodlekurssin muotoilusta oppimisanalytiikan näkökulmasta

Oppimisanalytiikka pedagogisessa käsikirjoituksessa

Oppimisanalytiikka tulee huomioida jo kurssin suunnittelun yhteydessä. Substanssin osaamistavoitteiden lisäksi mietitään, miten oppija oppii myös keskeisiä taitoja, kuten oppimistaitoja, digitaitoja ja vuorovaikutustaitoja, ja miten oppijan itseohjautuvuutta tuetaan. 

Pedagogiseen käsikirjoitukseen merkitään, millaisia oppimisen teon jälkiä halutaan , sillä se ohjaa osittain sopivan aktiviteetin valintaa. Lisäksi suunnitellaan reflektiotehtävät: kuinka monta kurssilla (opettajan resurssi) ja millaisia aktiviteetteja käytetään. Laadukkaan ohjauksen näkökulmasta kaikkien reflektiotehtävien ei tulisi olla itsetarkistuvia, koska silloin oppija saattaa taas jäädä kokonaan ilman opettajan antamaa palautetta. Reflektiotehtävien yksi  keskeinen tavoite on lisätä opettajan ja oppijan välistä vuorovaikutusta ja taata kaikille opettajan kannustava palaute.

Oppija osoittaa osaamisensa vasta sen jälkeen, kun hön on saanut oppia (ilman jatkuvaa arvostelua) sekä oppimiseensa ohjausta ja palautetta. 

Lähteet:

 [1] Impact of Learning Analytics Guidance on Student Self-Regulated Learning Skills, Performance, and Satisfaction: A Mixed Methods Study. Dimitrios E. Tzimas and Stavros N. Demetriadis. 2024. https://www.mdpi.com/2227-7102/14/1/92

[2] Learning analytics in higher education: a preponderance of analytics but very little learning? Guzmán-Valenzuela et al. 2021. https://educationaltechnologyjournal.springeropen.com/articles/10.1186/s41239-021-00258-x